7.10.17

Paljon pientä puikoilla


 Lokakuun alussa ajatukset alkavat jo kääntyä tulevaan talveen ja puikoilla on paljon pieniä neuleita.


Joululahja-ajatuksetkin ovat jo mielessä, ja ensimmäisiä paketteja voisi periaatteessa ruveta jo käärimään.


Onneksi elämään mahtuu paljon muutakin, niin ei pääse aivan liiallisuuksiin nuo jouluajatukset.

 Joulun ja talven neuleisiin johtaa ajatuksia uudet julkaistut ohjeet, joita tuntuu olevan paljon ilmassa. Kalakukkojen neuleklubin mahtavat ohjeet kutkuttavat kovasti ja mieli tekisi neuloa kaikki, vaikka monta niistä olenkin jo neulonut. Olen myös tilannut Ysoldan Knitworthy 4 -kokoelman, josta parin viikon välein putkahtaa juuri joululahjoiksi sopivia huippuohjeita.
 Joululahjaneuleet nousivat tänä vuonna aktiivisemmin mieleen senkin vuoksi, että perheellä on tarve neuleille. Tarvitaan uusia sukkia, pipoja ja lapasia. Yllä olevassa kuvassa ovat sukat ovat vielä täyttä rautaa, Rintalan tilan langasta neulotut yllättäjät, en olisi koskaan uskonut, miten sitkeää lanka on käytössä!
 Haaveissa on monia muitakin juttuja, jonkinlainen neuletakki itselle on ykkösenä neulelistalla. Ihan vielä malli ja lanka eivät ole kohdanneet, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!
 Niin kuin yleensä, tulen hieman jälkijunassa muotivillityksiin nähden. Poikkeuksellisesti Prisman alelaarista noukkimani Novitan Joki on muuttumassa Malsen og Morin Boblehueniksi, joita näkyy Ravelryssa olevan noin kymmenen vuoden ajalta jo kuutisensataa projektia.

Materiaalin suhteen on nyt historiallisen hyvä tilanne, on vallan valinnanvaraa, mitä alkaisi ensimmäisenä neuloa. Itsekehrätyt ovat vielä haaste, niillä täytyy tehdä mallitilkku, jotta yhtään näkee, mitä ihmettä niistä tulee isona. Alimmassa kuvassa shetlanninvillaa, josta puolet kehrätty jouluna ja puolet juhannuksena. Hauska vuodenkiertolanka, jossa on ihanan eläväinen sävy.

Seuraavaksi tulossa kolme pipoa kuvissa, kunhan löytyy fotogeenisiä päitä, joihin pipot lykätä. 

Värikästä syksyä kaikille!

16.9.17

Suomi-sukkaa puikoilla


Taito Shop myy juhlavuoden sukkalankaa, joka pääsi minulla nyt kokeiluun. Etukäteistiedon perusteella kuvittelin, että raidat eivät ole aivan tasapaksuja, mutta ensimmäisen sukan perusteella ne näyttävät aikalailla olevan. Missään tapauksessa sinivalkoinen ei ole mukavuusalueen ytimessä, joten sain idean lisätä värejä. Ajatuksena oli jokaiseen kohtaan, jossa väri vaihtuu, lisätä kerros värikästä lankaa. Kuvasta näet kaikki värit, joita meiltä löytyi! Ei pelkästään näin, vaan päätin, että joku hillitymmän värityksen ystävä tarvitsee näitä sukkia enemmän kuin minä. Musta ja ruskea lanka ovat Regian 4-fachia ja niitä on vain muutama metri jäljellä, riittävät juuri tuollaiseen rakenteeseen.


Kantapää tuli tehtyä ulkomuistista, ja siitä tuli turhan korkea. Jännitys siitä, pitääkö koko sukka varteen asti purkaa, oli turhaa, sillä tuo istuu aivan mukavasti. Nyt jännitän, riittääkö lanka kahteen mieskokoiseen pitkään sukkaan, en nimittäin ole punninnut sukkaa enkä kerää, kun aloitin toisen sukan tekemisen. 


Lanka on fingering-paksuista, tässä 2,5 mm puikoilla menossa. Vyöte lupaa tiheydeksi 30 s 10 cm:lle. Neule on edennyt jotenkin yllättävän joutuisasti, jopa niin, että neuloin jalkaterää pari raitaa liian pitkäksi!


Valkoinen väri ei ole aivan puhtaanvalkoista, joten huoletta neulon näitä ihan kovaa käyttöä varten. Lanka vaikuttaa kestävältä, eikä ole epämiellyttävää käsitellä, ei pahasti muovisen tuntuinen. Jonkin verran karkeaa lanka on, saa nähdä, mitä pesu saa aikaan. 


Aloitan sukan onteloneuleella, se on nyt suosikkitekniikkani. Ja magic loop näillä Knit Pron puisilla pyöröillä, se on niin suosikki, että se on jo itsestään selvää. 


Metsäkuvat ovat eri puolilta Kuopiota. Nauttikaa syksystä! 


11.9.17

Kosteasta ja koleasta nousee villan into


Viime päivinä ja (kai tulevinakin) on ollut viileämpi keli yhdistettynä runsaaseen vedentuloon. Sateessa tallatessa tulee väkisinkin mieleen syksyiset ajatukset, jotka sisältävät lähinnä villaa.
Onkohan kaikilla hatut ja hanskat viime talvelta käyttökuntoisina?
Onko minulla sopivaa lankaa hattuihin ja hanskoihin?
Mitkä olisi kivoja malleja itse kullekin, mitkä hyviä värejä?
Ja ennen kaikkea: ehdinkö neuloa kaiken ajoissa? 


On sitten hyvä tuohon puuskaan olla näitä hitaampia projekteja, tässä Puijo-sukkaa tulossa. Meillä on sopimus, että kerros päivässä riittää kiitettävään suoritukseen.


Tässä langat päätelty -kuva kesäneuleesta. Sateisena aamuna on hyvä päätellä langat kaikista valmistuneista neuleista. Kaikista kahdesta.

Ihan parasta sadekelin hommaa on kuitenkin mennä metsään. Suomalaiset ei oo sokerista. 


7.9.17

Silppua syyskuun alkuun


 Tästä tulee tällainen silppupostaus, paljon jotakin, mutta ei oikein mitään näytettävää.

 Kesäneule on valmis. Näköjään minulla menee aina niin, että kesäneule = neule, jota kesä neulotaan.

Lankana Sandnesin AlpakkaSilke, kuvassa se, mitä jäljelle jäi. Miellyttävä, ohuehko lanka, joka toimi ainakin puisten Cubics-puikkojen kanssa mainiosti yhteen.

Syysneule ei yleensä ole sellainen, jota syksy neulottaisiin. Viileät aamut saavat aina ajattelemaan lasten korvia ja sormia, ja nyt lähti puikoille pipo, jota neuloin pari päivää, kun piti istua ja kuunnella.
Lopullista tuotetta täytyy vielä tarkastella, mutta saattaa olla, että syntyi samalla uusi malli. Lanka on Sandnes Alpakkaa, joten voi olla, että tälle yksilölle täytyy etsiä käyttäjäkin jostain. Alpakkalanka ei tunnu olevan meidän perheen suosikki.

Uutta mallia olen sitten yrittämällä yrittänytkin ja se ei ihan niin helposti onnistukaan. Kokeilen eka kertaa lankojen sitomista työn takana jacquard/onteloneule-tyylillä, joka pitää kyllä mielenkiintoa yllä. Muuten ajatus hajoaakin ihan kiitettävästi. Ensin neuloin Puijon torni-kuvion yli puolenvälin, kunnes uskoin, että 4 mm puikko on liian paksu. Sitten neuloin kaavion mukaan, kuten kuvasta näkyy. Kaavio on kuitenkin muokattu vanhasta lapasohjeesta (Puijo-lapaset) ja valkoiselle pohjalle piirretty pilvet sinisinä, vaikka ne pitäisi neuloa valkoisina.
Monesti käy juuri näin, ideat ja innostus tulevat niin äkkiä, että lopputulosta ei ehdi viilailla, ja sitten siitä joutuu  kärsimään, joko itse tai vierustoverit. Langat on ostettu saman innostuksen vallassa, en edes muista, mitä ne ovat. Kaupunkilankaa, Opalia, Regiaa, voisin veikata.
Nyt on sukka kuitenkin oikeilla väreillä ja oikeilla puikoilla tulossa, toivottavasti innostus kantaa seuraavankin sukan yli!

4.9.17

Super pleased but...

 Ravelryn projekteista näen, että olen aloittanut neuletoverilta ostamastani Sandnesin Alpakasta neuletakin viime jouluna. Aloitin ohjeen mukaan, Vintageneuleet-kirjasta valitsin mallin Natalie, höyhenkuvioinen pusero.


Siinä vaiheessa kun hihat alkoivat olla puolivalmiit, olin katsellut sillä silmällä Andi Satterlundin vintagetyyppisiä neuletakkeja, ja päätin lähteä siihen suuntaan. Tein höyhenkuvioisen takin, jossa on leveä vyötäröresori, vyötärömitta ja kapeat vajaamittaiset hihat.

Olen  ihan supertyytyväinen siihen, että osasin rakentaa neuletakin ihan itse, vartalomuotoiluineen kaikkineen, ja jaksoin panostaa viimeistelyyn mm. neulomalla resorinreunat italialaisittain.

Jokin tässä kuitenkin kaihertaa ja takki onkin vain kaapin täytteenä ollut tähän asti. Kenties tähän tottumiseen tarvitaan kylmemmät kelit.

Joka tapauksessa rohkeutta ja taitoa neuloa istuvia vaatteita tuli lisää. Minkähän niistä ideoista ottaisi ekana puikoille?


2.9.17

Vaillinaista viestintää

Perinteisesti vauvalle kuuluu neuloa tossutkin.

Olen ihastunut Nikki Van De Carin Time Flies -tossuihin, niiden rakenteen ja sievän ulkonäön takia. Ja koska olen neulonut tällaiset jo aiemmin ja voin jo muokata ohjetta enemmän mieleisekseni tai vaihtelun vuoksi.

Tässä postauksessa on kuitenkin vaillinaista viestintää, tämä kuva ei kerro tuhatta sanaa, ainakaan tossuista tai niiden tekemisestä. Vauvan tossut tulisi aina kuvata jonkun jaloissa. Vertaa vaikka edellisiin valmistuneisiin.  Nyt on vain uskottava, kun sanon, että nämä keltaiset tossut ovat saumattomat ja olen luonut niihin erinäköisen pitsineuleen.

Lankana on tällä kertaa Schachenmayrin Merino Extrafine 120, DK-vahvuinen kaapelikierteinen lanka, jota jäi yli Pompuloi-kämmekkäistä. Juuri sopiva lanka vauvantossuihin!

30.8.17

Tylsät housut

 Näistä alpakkaisista pöksyistä olen kirjoittanut jo toukokuun lopussa. Ne ovat olleet valmiina jo kauan, joten eiköhän ala neulojan tunteet olla näistä tuulettuneet jo.

Malli on Garnstudion ilmaisohje, Drops Baby 20-10, eikä tämäkään ohje saanut minua vieläkään rakastumaan tuohon sivustoon, joka pursuaa ilmaisohjeita kaikilta ajoilta kaikenlaisille langoille.

Housujen lanka on Sandnesin Alpakkaa, josta voi sanoa, että se ainakin lämmittää, koska on alpakkaa. Ja voi siitä sanoa myös, että väri on miellyttävän neutraali vauvaneuleeseen.

Housujen malli on näppärä siinä, että vyötäröä ja lahkeita on helppo kääntää, joten käyttöikää on pienen pienestä vähän isompaan asti. Sitten kun vauveli lähtee liikkeelle, housut jäävät jälkeen, koska vyötäröä ei pidä ylhäällä pelkkä resorineule millään.
Mittakaavaa antamassa on kaksi vyyhtiä Holst Garnin Highland -sukkalankaa, josta tulisi mielellään talven lämmittimiä jollekin lähiperheenjäsenelle. Nämä halusivat kesäreissulta mukaan Joroisten Riikka-Piikasta. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan.

28.8.17

Pieni sarvikruunutakki

 Olen jo jonkin aikaa tiennyt, että maailmaan on tulossa pienokainen talven kynnyksellä. Sellainen odotettu ja rakastettu pikkuinen, jota minä voin suojata kylmältä maailmalta omalta osaltani vain rajallisesti. Nykytekniikalla osallistuminen kaukana olevan elämään on jo verrattain helppoa, mutta ei se kosketusta voita.

Neulojalla on tähän tietenkin patenttiratkaisu, sillä kun neuloo vauvalle, se paitsi suojaa kylmältä ja pitää lämpimänä, myös välittää kosketuksen. Käsinneulottu takki on täynnä kosketusta ja kun se on villaa, se on juuri sopiva talven keleihin, tuli sitä lunta tai ei.

 
Antler-takin olen neulonut itselleni aiemmin, ja tämä on pienin koko, 0-3 kk. 
Lankana on Hjertegarnin Lima, jota oli jäljellä isommista neuleista kerä harmaata ja kerä petroolia (ei vihreää eikä sinistä, kuva näyttää omiaan).  


Perjantaina oli Kuopio juhlii -tapahtuma, ja huomasin, että näköjään jotkin asiat vain jotenkin kuuluvat yhteen: museossa on nähtävillä alkuperäisten hautalöytökorujen, joita esittelin edellisen Antlerin postauksessa, lisäksi Kalevala Korun juhlanäyttely, jossa on mm. muinaiskorujen perusteella tuotantoon otetut mallit, joista kuvassa vain muutama. 
Pikkuisen takkiin saa kuitenkin riittää käyttömukavat litteät muovinapit, jotka toki nekin on ostettu Napista ja Nauhasta, kuten edellisenkin takin napit. 


23.8.17

Matkan varrella neulottua

 
Jossain matkan varrella heräsi tarve mukanakulkevalle neuleelle. Neulomiselle on aikaa päivän mittaan useita pieniä hetkiä, jos neule on mukana, helposti saatavilla ja itsessään tarpeeksi helppo. 

 Neuleiden hihat ovat tuntuneet helpoilta ja joutuisilta jo pitkään, sitähän voisi aloittaa neuletakin neulomalla hihoja pikkuhiljaa. Sukkiin tulee kuitenkin se kantapää juuri silloin, kun ei ole aikaa siihen keskittyä. Lapaset ovat yhtä tapahtumaa koko ajan, on kiilaa ja peukaloa ja kavennuksia. 

Aikoinaan matkaneuleajatuksen ollessa kuumimmillaan minulla ei ollut valmista suunnitelmaa mihinkään takkiin, joten nappasin Earth and Star -lapasista jääneen Lanitiumin langanlopun. Jos aloittaisi vain putkea, sitähän voisi myöhemmin miettiä, mikä siitä isona tulee, sukka vai säärystimet. Tuskin hihat, koska lankaa oli vain vajaa 100 g.
Ohut sukkalanka (kimalteella!) ja vähän reilut puikot, 2,75mm, ja ajan kanssa siitä kumminkin tuli hihat. Pitkät hihat. 

Todellisuudessa ovat monikäyttöiset, koska kyllähän nämä säärystiminäkin toimii.

70 s aloitus, melko alkuvaiheessa kavennus 60 silmukkaan ja sileää, kunnes lanka loppuu. Kotona rauhassa miettien sitten reunukset molempiin päihin (Regia 4fach) ja valmista on.


Hauska projekti, joka lopulta syntyi kuin itsestään helpottaen monta odottelun hetkeä. Tulee varmasti käyttöön, koska paitsi monipuolinen, myös yhdenkoon. Aina löytyy joku, joka tarvitsee juuri nämä. 
 
Olisi näistä tullut ihana takkikin.

20.8.17

Jouten

 
Kalakukkojen neuleklubin kesäkuun neule tuli äskettäin valmiiksi. 

Mari (knittineer) on suunnitellut sukat, joissa oli riittävästi pientä jujua ja sukat olivat siis sopivan kiinnostavat koko ajan, ei liian tylsät, ei liian vaikeat.
En silti täysin mennyt ohjeen mukaan, koska vähän huonolla keskittymisellä näitä neuloin. Mutta hienot ovat!
Lankana on Regian 4fach. Sukat tehtiin varpaista alkaen ja se tapa ei ole minulle niin tuttu, joten sukista pääsi lipsahtamaan hieman väljät. Sopivat sitten muulle perheelle, siellä se todellinen sukantarve oikeasti on. Mutta ei kai tällaisia sukkia ilman tappelua käsistään laske?
Tykkään tuosta kantapäästä, se istuu mukavasti jalkaan ja oli selkeä tehdä.
Kiitos Mari mainiosta ohjeesta!


17.8.17

Tulokkaalle takki, kehrääjälle kuvia

Toukokuussa valmistui pikainen pikkuinen neule, Maile-takki Nikki Van De Carilta.

Tämän selkeän ja nopsan takin ohjeen saat ilmaisena suunnittelijan sivuilta, olisinpa minäkin tiennyt sen, niin ei olisi itse tarvinnut piirtää kaavioita.

Lankana Malabrigo Sock, koska sitä oli jäljellä kämmekkäistä. Eikä kuvan väri oo sinne päinkään.
Kesäretket veivät kiinnostavien asioiden äärelle, niin kuin parasta on. Mäntsälästä löytyi Sepänmäen museoalue, jossa oli paljon käsityöaiheistakin. Jos ensi kesänä satut yhtään sinne suunnillekaan, suosittelen ehdottomasti käyntiä! Museossa oli todella paljon nähtävää ja lapsetkin oli mukavasti huomioitu. Museokauppa löytyi ja kahvila oli juuri sellainen kuin pitääkin; itsetehtyä, ei kiskurihintoja, kauniit vanhat astiat ja tunnelmallista istumatilaa sisällä ja ulkona.

Sivistyin mm. sen verran, että aiemmin en tiennyt, että Suomessa on ennenkin ollut pystyrukkeja. Ja pellavankäsittelytyökalut olisivat kiinnostaneet enemmänkin, jäi siis lisää katsottavaa, jos tulee se seuraava kerta.


Kuopion Korttelimuseossa on muuten vielä elokuussa pari kehruunäytöstä, joissa pääsee kokeilemaan alemmassa kuvassa näkyvän mallista viistorukkia. Kävin katsomassa ja kokeilemassa, näytöksessä käytiin läpi karstaaminen ja värttinällä ja rukilla kehrääminen. Kaikkea sai kokeilla. Käyhän kurkkaamassa! Tuollainen yksipolkiminen olisi vaatinut reilusti harjoitusta, minulta ei ihan onnistunut tahdittaa polkemista niin, että pyörä olisi pyörinyt käsillä auttamatta. Mutta kokemusta rikkaampana taas!

P.S. Molemmat museot ovat Museokortti-kohteita.