27.8.16

aa bee cee

Heinäkuun alussa olen aloittanut neulomaan paikallisesta Koiranotkon villalangasta Antler-takkia. Olin katsellut mallia jo kauan ja pohtinut, tekisinkö siitä itselleni vai pelkästään lasten kokoisia takkeja. Takin ohje on suoraviivainen ja tuttu tyypiltään, kun olen neulonut useampia lopi-tyyppisiä kaarrokeneuleita. Vartalo ja hihat neulotaan putkina (tai ei vartaloa ohjeen mukaan, mutta minä neuloin) ja yhdistetään kaarroketta varten. Kaarrokekaan ei ole ihan tavanomainen, vaan vähän helpotettu malli, mallikertoja toistetaan muutaman kerran ja kaikki kavennukset tehdään vasta loppuvaiheessa. Valmiiden töiden perusteella aikuisten kokoisissa takeissa istuvuus näyttäisi olevan ok, mutta nyt, kun omassa takissani olen neulomassa viimeistä mallikertaa ennen kavennuksia, jännittää aika tavalla.


Takin neulominen on ollut työlästä, useasta eri syystä.
a) Kaksi kuukautta käytetty tämän takin neulomiseen, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä. En ole neulonut pelkästään tätä työtä, mutta kyllä olisin pettynyt, jos saisin vuodessa aikaan vain kuusi itseni kokoista neuletta, jos pelkästään sellaisia tekisin.

b) Neulominen on ollut hitaan tuntuista paitsi rajallisen ajan takia (muutama silmukka kerrallaan silloin ja tällöin, ja pitkiä taukoja välissä) myös lanka-puikkoyhdistelmän takia. Lanoliininen, villainen, rouhea lanka yhdistettynä uusiin (alumiini?)puikkoihin (Zingit) ei ole ollut luistava yhdistelmä. Ehkä nyt kaarrokkeen kohdalla ei enää tarvitse tehdä "hartiavoimin" työtä saadakseen silmukat liukumaan puikoilla. Tai sitten on vain tottunut tahmeuteen.

c) Vaikka ohje on suoraviivainen, minä en. Olen ensimmäistä kertaa tehnyt muotolisäyksiä ja -kavennuksia ja pyrin saamaan neuleesta todellisesti omien mittojen mukaisen. Siis mitannut, kirjannut, laskenut lisäyksiä ja kavennuksia, neulonut laskelmien mukaan, epäillyt laskelmia joka vaiheessa ja muutellut niitä matkan varrella. Ja sovittanut pari kertaa.

Siksipä jännittää, että onko neuleesta tulossa sopiva vai ei. En odota nollaväljyistä takkia, hyväksyn sen, että väljyyttä todennäköisesti tulee hieman olemaan, koska villaiselle neuleelle tällainen on paljon mahdollista. Mutta toivon käyttötakkia, en kotonahiihtelytakkia. Ja kohta(puoliin lähiaikoina) se selviää, millainen on lopputulos!

Sen jälkeen onkin aika miettiä sopivaa viimeistelykäsittelyä...

2.8.16

Kesän syvät vihreät sävyt


 Molla Millsin kolmannesta Virkkuri-kirjasta Matkamiehen paita on poltellut minua jo kauan, siitä asti, kun näin sen Nupu Nupun blogissa ja myöhemmin sitten siellä, missä on Ihan Kaikki Kotona.
Napissa ja Nauhassa sai taannoin kaksi kolmen hinnalla hyllyyn jääneistä langoista, jolloin ostin kaikki mukavat Felted Tweed-sävyt. Niiden ajattelin sopivan raitaneuleeksi, mutta sitten hokasin, että tähän paitaanhan ne saattaisivat sopia. Ja kyllähän ne sopivat.
Kun muuhun elämään piti keskittyä, aloin virkata tätä ihan ohjeen mukaan vähän kerrassaan.

 Tähän asti pääsin ja mukavalta näyttää. Kokonakin melko passeli, hieman täytyy muokata ennen kainaloita. Mutta kumman puolen ottaisi etukappaleeksi?

Jaa, onkos tässä jotain mätää?
Jep, purkuun menee.
Ensin täytyy tarkastella kumminkin, mitä tein väärin ja kuinka korjata virhe.

31.7.16

Sarvikruunu villatakkiin


Koiranotkon villa muuntuu villatakiksi, jonka palmikkokuvio on saanut ideansa hirvieläinten sarvikruunusta. 
Ensimmäinen kerä on vienyt tähän asti. 
Malli Antler
Puikot 3,5 mm ja 4 mm. 
 


13.7.16

Kinnasneulakokeilua

Neulakinnastyöni on edennyt pisto kerrallaan. Petrooli lanka osoittaa loppumisen merkkejä, joten mukaan on otettu Sandnes Smartin vaalea keränloppu ja harmaan Hjertegarn Liman keränloppu.

Mitä tästä tulee? Ei ehkä muuta kuin kokeilu. Pipoon tähtäsin, mutta jos kaventaa reilusta ympärysmitasta joka kuudennen ja seuraavalla kerroksella joka viidennen, ympärysmitta hupenee hyvin äkkiä liian pieneksi pipoa varten.


10.7.16

Kävikö pahasti?

Norjalaishuivi on alkanut edetä viime aikoina, tuo edellispostauksen kuva kun on vähän jo vanhempi. 75 g Rowan Yorkshire 4 plyta upposi ja sitten samaa väriä ei ollutkaan enempää. Hyvin lyhyt pohdinta eri värisen tai eri värisen ja eri laatuisen langan välillä ja sitten jatkoin vaalealla 4 plylla.
Järkevä neuloja olisi ehkä raidoittanut kahdella värillä jo pidemmältä matkalta, en minä. Kävikö lopputuloksessa pahasti? En välitä siitä, enkä aio sitä murehtia. On tässä muutakin tekemistä.



9.7.16

Meneillään

 Välillä ei ole oikein mitään meneillään, ja jos se vähäinen projektikin tökkii, neuleet eivät etene millään. Rowanin tweedlangasta aloittamani huivi etenee hyvin hiljakseen, johtuen rakenteestaankin, ja se on antanut tilaa mm. innostua neulakinnasprojektista ja johtanut ajatukset seuraavan neuleen aloittamiseen. Tarjolla seuraavaksi projektiksi on Koiranotkon villaa ja uudet puikot, täysin kokeiluprojekti siis, kun molemmat ovat uutta ja erikoista.
Lapasten valmistuttua syysneuleet ovat juolahtaneet mieleen, ja jonon kärjessä olisi kirjoneulepipo ja sukkia, mutta toisaalta hyllyssä on monia kivoja lankoja, joita olisi mukava kokeilla. Edelleen mennään silmukka kerrallaan, mitäs tässä muuta voi.

2.7.16

Mitä se harjoitus tekikään?

Aiemmin kerroin sukasta, jota neuloin.Tiimalasikantapäinen sukka 60 silmukalla ei vain millään mahtunut 42-kokoiseen jalkaan. Kirjoneule oli kuitenkin niin kaunista ja suurella vaivalla tehtyä, että en ihan suorilta halunnut purkaa yksinäistä sukkaa. Sitten keksin vähän soveltaa!
Tiimalasikärki ja -kantapäähän ovat aivan identtiset. 
Pienellä saksien, neulan ja puikkojen käytöllä kelvottoman sukan voisikin pelastaa hyötykäyttöön!
Pienelle koululaiselle sopivankokoiset lapaset syntyivät niin, että varsi ja resori muodostavat toisen lapasen, jonka kärkenä on kantapään tiimalasikavennus.

Toinen lapanen muodostuu pohjasta ja sukan valmiista kärjestä. Pikkutarkempi ihminen olisi leikannut jalkapohjan pituudesta hieman pois ja neulonut resorin lapasen suuksi, minä taitoin ylimääräisen pituuden lapasen sisään ja ompelin kiinni. Se joku muu voisi halutessaan laittaa kuminauhaakin ranteisiin. Minä uskon, että nämä pysyvät vauhdissa mukana ilmankin.
+ei tarvinnut purkaa kaunista kirjoneuletta
+yksi syksyn tarveneule tuli valmiiksi vähän kuin itsestään!
+hautumisaikana syntyi uusi, helpompi (!) idea 42-kokoisiin sukkiin

Ja nuo langat olivat valkea Step, tumma tumma harmaa Regia 4-fach ja beige Fabel.